”Digitaaliset mediat työvälineinä” kurssin nimenä antoi ymmärtää, että harjoittelemme, opimme ja käymme keskustelua erilaisten digitaalisten välineiden käytöstä opetus- ja kasvatustyössä. Ja näin myös tapahtui, mutta paljon monipuolisemmin kuin osasin odottaa.

Ensimmäisinä tehtävinä olivat kurssialueelle kirjautuminen ja itsensä esittely ryhmälle, joka oli tässä vaiheessa vain pari riviä vieraita nimiä. Sitten ihan uutena asiana perustin tämän blogin ja lisäsin ensimmäisen kirjoitukseni tänne. Tekstistäni tuli keskinkertainen ja blogin nimi ja tekstin nimi ja nimimerkkini menivät sikin sokin, mutta keräsipä se muutaman rohkaisevan kommentinkin. Muiden blogitekstien kommentointi olikin sitten jo helpompaa puuhaa tällaiselle palautteenannon vankkumattomalle kannattajalle.

Tehtävä kaksi olikin sitten jo haastavampi. Meidän tuli ehdottaa ja valita mediateksti, jolle ryhmänä kirjoittaisimme mielipidekirjoituksen toisesta annetuista näkökulmista, sopisimme aikatauluista ja työnjaosta. Tässä oma ryhmä alkoi näyttäytyä enemmän ja vähemmän näkyvinä yksilöinä. Otin kantaa, rohkaisin, tein ehdotuksia aikataulusta, kysyin ja vastailin parhaani mukaan ryhmäläisiäni askarruttaviin kysymyksiin. Mediatekstiksi ehdotin aiemmin lukemaani median kaupallisuutta käsitellyttä tekstiä, mutta valituksi tuli ”Kun kuulen sanan mediakasvatus”, joka keräsi nopeasti enemmistön hyväksynnän ja oli oma suosikkini. Näkökulman valinta sujui yhteisymmärryksessä. Wiki-työskentelyalusta oli mielestäni erinomainen ja selkeä, kun ryhmämme siirtyi käyttämään kommentointipalstaa Wiki-kirjoittelun ja muokkaamisen ajaksi. Ehdin kirjoitteluun mukaan viimeisten joukossa ja loppukappaletta väsättyäni uskaltauduin muokkaamaan toisten tekstiä. Kappaleiden yhdistelyllä, sidesanojen lisäämisellä ja viimeistelyllä siitä tuli kommentoijienkin mielestä yhtenäinen teksti, joka keräsi kurssilaisilta paljon kommentteja.

Luin kaikkien ryhmien kirjoitukset ja suurimman osan mediateksteistä sekä valtavan määrän kommentteja omien kommentointieni lomassa. Ensimmäisen blogi-tehtävän tapaan kommenteissa toistuivat hyvä/paha sosiaalinen media/mediakulttuuri ja ikäkysymyksenä diginatiivi/digimaahanmuuttaja vastakkainasettelut. Mediakasvatuksen tärkeydestä ja vastuusta oltiin enemmän yksimielisiä.

Kolmantena tehtävänä oli kuvata oppimiskokemuksiani kurssilla ja  tutstua johonkin kolmesta lisämateriaalista. Mielestäni luentojen parasta antia olivat digitaalisen median, digitaalisen lukutaidon ja mediakasvatus -käsitteiden avaaminen, erittäin mielenkiintoiset Hole in the Wall ja mummopilvi -projektit uudenlaisina globaaleina oppimismuotoina ja monipuoliset linkkivinkit.

Tehtävään liittyvässä Jonna Leinosen blogissa: "Sosiaalinen media ja opiskelu - Koukussa oppimiseen" oli kiintoisasti käsitelty koukkuun jäämisen käsitettä. Se rinnastettiin ryhmässä toimiessa muodostuvaan positiivisen riippuvuuden käsitteeseen, joka lisää oppimista, motivaatiota ja ryhmään sitoutumista. Negatiivisena ilmiönä sosiaaliseen mediaan koukuttuminen näkyy pakonomaisena tarpeena käyttää aktiivisesti yhteisöpalveluita ja seurata ryhmän valintoja tai muuten syrjäytyy joukon ulkopuolelle. Ahkerat somen käyttäjät koukuttuvat myös ryhmän antamaan palautteeseen, jota janotaan koko ajan lisää. Ratkaisuksi Leinonen kehottaa opettajia ja oppilaitoksia tarjoamaan opiskelijoille ”Oppimistaidot, taidot soveltaa oppimaansa sekä ennen kaikkea taidot ajatella kriittisesti, epäillä kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa ja taidot argumentoida ja osallistua keskusteluun kypsillä ja hyvin perustelluilla näkökulmilla”. Hänen mukaansa someen koukuttuneet oppilaat hakevat uusia kokemuksia, elämyksiä, näkökulmia ja mielipiteitä soveltaen niitä omaan elämäänsä eli ovat koukussa oppimiseen. Sitähän ei voi pitää pahana asiana?

Oppimiseen koukussa olemisesta taidan olla elävä esimerkki, kun pitkään työskennelleenä janoan aina vain lisää tietoa ja oppia, elinikäisesti. Sitä tuli tältäkin kurssilta paljon. Käytännön harjoitteet, niin työläitä kuin ne ovatkin, ovat itselleni tosi tehokas tapa oppia. Vertaisoppiminen, ryhmätyöt ja toisten mielipiteet opettivat nekin paljon, mediatekstien läpikahlaamisen ja luentojen lisäksi. Tulen jatkossa käyttämään muutakin digitaalista materiaalia kuin tekstiä oppimisessani ja olen rohkeampi toimimaan verkossa erilaisissa ryhmissä. Jatkan siis mediamaailmassa tarpomista enemmän kiinnostuneena, yhtä kriittisenä, yhä mediakasvatusvastuuni tuntevana ja nyt vähän vähemmän varovaisena kuin ennen.

Lähteenä käyttämäni Jonna Leinosen blogi ”Sosiaalinen media ja opiskelu - Koukussa oppimiseen” löytyy osoitteesta: http://jkangas.livejournal.com/69284.html ja ryhmämme mediateksti osoitteesta: http://oppiminen.yle.fi/ajankohtaista/kuulen-sanan-mediakasvatus.